Yllätyssynttärit.

Super kiitos kaikille osallistuneille, yllätyssynttärit onnistu täydellisesti. Lurjus ei aavistanu mitään. Pahoittelut siitä, ettei kaikista oo tosissaan kuvia. Mä en tiedä missä tää kamera on taas heilunu koko illan? Tai sitten osa porukasta on vaan kiltisti piilotellu kameralta? Tai jotain.

Jos onnistun niin liitän blogiin videon Lurjuksen yllättämisestä. Toimi aivan täydellisesti.

Weekend.

Jamppapampan kanssa super löffit, kipeilyä, super skarppi lauantaityövuoro, yöpaidan näköistä tunikaa, leffoja ja Jampan perus "mä istun tässä, niin ette nää leffaanne"-fiilis, Lurjusta ja sunnuntaina kunnon kansalaisena äänestään. Siitä oli tämä viikonloppu tehty. Plus kasa mandariineja ja kymmenen minuutin päästä kasa tyhjiä mandariinin kuoria, nomsk. Epätarkkoja kuvia ja fiilistelyä.

No okei, pakko vähän myös samalla hehkuttaa.. Muutama uutuus meidän perheeseen. New York-taulu, jota oon kuolannut niin kauan, kun oon yksin asunut. Tai kaksin oikeastaan. Nyt se koristaa makuuhuoneen seinää ja mä pidän purr-ääntä joka ilta, kun nukkumaan mennessä tuijottelen sitä.. someday someday...

Ja pitkästä aikaa vähän kosmetiikkahehkuttelua. Tilasin puoli vahingossa Dermosililtä tuotteita parisen viikkoa sitten, ja ne tipahti kotiin toissa viikonloppuna, nyt pakko hehkuttaa. Ensinnäkin vanilja ihorasva mun mega kuivalle iholle. Mulla on muutenkin nyt joku vaniljavillitys menossa, hulluna siihen tuoksuun. Parasta. Samoin kuin kiiltoseerumi. Oiskohan ollut laivareissulla, kun podin kuivan ja karhean tukan dilemmaa. Nyt kaapista löytyy silikonihoitojuttua ja kiiltoseerumia, ja oon aivan korvia myöten myyty tuolle kiiltoseerumille, varmaan ensimmäistä kertaa koskaan mun tukka on silkkinen.

Huh, tulipas pitkät höpöttelyt, yök...

Vaasa.

Käytiin tosiaan viime perjantaina Lurjuksen kanssa viettämässä vuosipäivää Vaasassa. Tosin reissun olisi voinut tehdä vähän lähemmäksikin Tamperetta, kun ei se niin hohdokas ollukkaan. Mentiin Tropiclandiaan polskuttaan, hölmöileen, rentoutuun, söpöileen ja nukkumaan hyvin. Aamusta lähdettiin takaisin ajamaan Tampereelle, koska illalla olikin luvassa jotain hulvattomampaa. Siitä siis seuraavassa postauksessa.. Kaikesta huolimatta, loistokas reissu. Saatiin kerrankin viettää vapaa-aikaa ilman vauvaa, haha.

Reissun kappaleena: The Almost - Monster. ♥

Poikain kanssa liikenteessä.

Elän näköjään viikonlopusta viikonloppuun taas, tai ainakin blogin mukaan. Vähän niin se meneekin. Koulupäivät menee lähinnä kaaoksessa, nukkumisessa, stressaamisessa ja kaikessa siihen liittyvässä. Siksi ei paljoo postauksia niistä tulekkaan. Kukaan halua katsoa, kun nukun päiväunia joka päivä? Okei, ehkä teen jonkun kollaasin.. Joka tapauksessa.. Tähän viikonloppuun.

Lauantaina vedinkin siis pikameikit naamariin ja suunnattiin kohti Lahtea, tai no pikemminkin Myrskylää ja Säätöpankin pippaloihin, joissa Lurjus olikin taas soittamassa.
Plus nää kuvat näyttää semmosilta, mitä kaikki parit ottaa, kun vaimoke on raskaana. Ei en ole raskaana.

Ajomatka suunnilleen 4tuntia tonne jumalan seläntaakse. Matkalla koettiin kuitenkin poikarakkautta, peltoja peltoja peltoja peltoja, eksymistä, hyviä viisuja, peltoja peltoja peltoja, Jessen fiilistelyjä "moottoripyöräteistä", peltoja, poikien pissataukoja, Tammisen avuttomuutta tölkkien heitossa ja tietenkin jännitystä.

Mä tipahdan joka kerta, kun mä nään tän kuvan. Tää on oikeesti aivan vahinko kuva, ja Juhon ilme ei oo lavastettu. En voi olla nauramatta. Vaimoke vähä teineilee.

Substanced aka Subi aka Tamminen aka Janne aka Namuttelija.

Mulla tarvis oikeesti olla joku tuoli, että pystyisit kuvaamaan Tammista kunnolla. Sen verran korkee jannu.

J-Mx aka Jämäxi aka Jesse soitteli ylläri setin.

Piuft, valitettavasti vähän kuvia. Hmh. Tosin poika soitti vaan puolen tunnin setinkin (ainakin mun muistaakseni :---DDD).

Ja sitten..

Decion aka Juho aka Lurjus aka Pönttöpää jne. Rakkaalla avopuolisolla on monta nimee.

Ja pojan setin jälkeen suunnattiin Jessen autoon nukkumaan. Tai no - jäätymään. Kotiinpäin suunnattiinkin joskus 4 jälkeen aamulla. Ja heräsin, kun auto kaarsi omaan pihaan. Maailman paras tunne koskaan. Ja kiitos kiitos kiitos kiiiiiitos Jesselle, joka jakso ajaa vielä keskellä yötä Tampereelle. En olis ite jaksanu, en millään. Ja jostain kumman syystä takasin paluumatka kesti ainakin tunnin vähemmän kuin menomatka - no nyt ei ainakaan eksytty.
Kiitos ja kumarrus.