Suunnitelmia suuria?

Tää päivä on jokseenkin ollu aika tyhjä arpa. En oo saanut mitään aikaseks.
Aamulla otin perus aamusettikuvaukset ja tulin siihen tulokseen, että mulla on nykyään ihan liian usein kuvissa semmonen koiranpentua muistuttava ilme. Suunnattoman ärsyttävää. Ja joo, muutenkin suht huono kuva. Niin väsyneet fiilikset aamulla, ettei oikein parempaan pystynyt. Tai sitten olen vain myöntämättäni suunnattoman laiska? Tota varjoo arvostan ihan tossissaan, huoh.

With Canon - you can't.

Koulussakin meni vähän niin ja näin. Istuin 7tuntia koneella kuuntelemassa musiikkia? Olisin voinut tehdä saman kotonakin. Ei siis mitään erikoista. Saamatonta. Tytön kanssa rakastuttiin erääseen kappaleeseen (jota mua kehotettiin kuuntelemaan, koska siitä tulee kuulemma hyvä olo) ja sen takia, se onkin sitten tän päivän kappaleena tuolla alempana. Tai ei me taidettu rakastua siihen, lähinnä ymmärrettiin, että pojat on tosi rumia, kun niillä on jizz in their pants.

Tän päivän suurin ilo löyty kahvipurkista ja kahdesta uudesta objektiivista. Ainut asia mitä oon koko päivänä saanut aikaseks on ollut kuvaaminen. Leikkinyt lähinnä tolla kameralla ja äksyilly menemään. Koonnut välissä pöytää, siivonnut ja nukkunut päiväunia. Stressannut huomisen vaatteista, hiuksista jne. Miten voi olla näin vaikeaa olla tyttö? Jumpe. Nyt raivostun tän blogin kehittäjälle, koska mun kuvat ei mee siihen järjestykseen, kun haluan. Joten taidan jättää ne vaan sikin sokin jonnekkin. Ei oo minun vika, lallalalaa.

Jos joku tietää vastauksen, niin minulle voi kertoa, että miksi ihminen on aina vihanen ja murri juuri niille ihmisille, joille ei todellakaan haluais olla? Oon vaimolle ja sit se mököttää koko loppuillan ja mua kaduttaa. Ehkä tän pienen vanpin ei tarvii tajuta, miks se menee näin? Taidan lopettaa tämän turhan päiväsen lörpötyksen ja siirtyä salattujen elämien kautta nukkumaan.

Toivottakaa huomiselle onnea, tarviin huomenna yhden elin tärkeän puhelun kesätöistä, muuten jää vuoden kovimmat pippalot väliin.

Pv kpl: The Lonely Island - Jizz in my pants.

Tamppausta ja tekstiviestejä.

Niinkun aikasemmin päivällä jo kirjottelin. Tää päivä oli ollut erittäin huono ja väsynyt, kunnes suuntasin Mamin♥ luokse. Se sai mun päivää piristettyä. Osa syynä taisi kyllä olla se, että vihdoin ja viimein sain kameran objektiivit sieltä. Nyt saa taas hitusen parempia kuvia.


Sieltä tultuani päätin vähän siistiä tukkaa, koska se oli erittäin huonossa kunnos. Sunnuntaiaamuna herätessäni hiukset muistutti lähinnä rastoja, kuin perushiuksia. Nyt siis vähän lisää kerroksittain, omat ja pidennykset. Pitäis jaksaa leikata hiukset siihen malliin, että pystyy kunnolla pitään pidennyksiä auki. Olin tänään vaan vähän liian laiska. Tai en laiska, mutta mun ajatukset oli jossain muualla. Lähinnä koko parturointi siirtykin tanssimiseks ja tekstiviestien lähettelyksi.

Lupasin siis lopulta pitää sielunhoito päivän. Lukea cosmopolitania ja lakata kynnet kirkkaiksi. Jotain oikein supertyttömäistä, että huomena taas jaksaa tallustaa tuolla loskassa. Eli loppujen lopuksi, päivä muuttui erittäin kivaksi. Siedettäväksi ainakin.
Oon nauttinu kaikesta pienestä taas loppu illan. Lyriikoista, kamerasta, kynsilakoista, sanoista, sekä tukan pörröttämisestä sormenpäiden alla.

Illan kpl: Tänään ei tule kappaletta, vain pelkät lyriikat. Lähinnä sen takia, etten kehtaa myöntää kuuntelevani koko kappaletta.
"Once upon a time I didn't give a damn. 

Yeah, I'm afraid. What ya want from me? 

And there's nothing wrong with you. It's me, I'm a freak.
It messed me up, need a second to breathe. 

Just keep comin around."

Lyriikatkin vähän sieltä sun täältä kappaletta, hmph.

Ärrimurrikeksejä.

Miks oon koko ajan näin väsynyt? En oo saanut kunnolla nukuttua, siinähän se syy. Viikonloppuna ei paljon aikaa jäänyt nukkumiselle ja nyt alku viikon (su-ma, ma-ti) yöt olen nukkunut aivan kummallisesti. Tai mulle epätyypillisesti. Nähny painajaisia ja heräilly n. 1,5h välein. Huh. Siispä ei ole kummallisuuksia tapahtunut, koomasuutta lähinnä.
 

Eilen koottiin muutamassa tunnissa mun vaate"lipasto" valmiiks ja oon maailman tyytyväisin, koska mun vaatteet on ollut kohta 2kk vain lattialla, enkä ikinä löytäny sieltä mitään. Vielä, kun pöydän sais kasaan ja hyllyt seinillä, niin huone alkais olemaan pikkujuttuja vaille valmis.

Miks mun täytyy aina selittää liian monta lausetta paskaa? Huh. Erittäin huono päivä.

Missä ne hyvänolon tunteet nyt on? Yh, onneksi tällä viikolla perjantai vapaata koulusta, ei skarppi riitä. Pitää ehkä ens viikonloppuna ottaa rauhassa, vaikka onkin pitkä viikonloppu? Tai sitten ei. Sen näkee sitten, katsellaan.

Pv kpl: Huge L - Nai sen naisen, haluan edelleen, että tää biisi omistettais joskus mulle. :--D

Missä etkot ja jatkot?

Jäätävää. Tänään päätin, että oon vähän aikaa kiltisti. Nyt, kun on ystävien synttärit juhlittu. Vaikka sankareissa onkin vähän miettimistä. 

Nyt rauhotun, ainakin vähäksi aikaa. Tämä kuulostaa omaankin korvaani jo pahasti siltä, että ens viikonloppuna taas mennään. 

Eilen New York & Senssi combolla mentiin. Loistokasta. Ja samaan aikaan jäätävää. Ei menny kaikki asiat, kun oltiin kuviteltu. Hyvässä ja huonossa. Onneksi eiliseltä ei oo kuvia, vaikka olis niin ne tuskin olis julkasu kelposia. 

Nyt, jään panikoimaan. 

Eilisen kpl: Lady Gaga ft. Beyonce - Telephone, ihan vaan sen takia, että yksi neideistä ei muistanut kuulleensa koko kappaletta eilen, vaikka tanssittiinkin se n. 3 kertaa !

Nousun kautta kotiin.

Muutaman päivän postaukset on nyt todella hukassa, koska oon ollu niin menossa, etten vaan yksin kertasesti oo kerinnyt kirjottaa mitään.Torstaina tuli kauan odotetut huonekalut ja nyt meidän koti alkaa näyttää hitusen edes kodilta! Muutamalla puutteella yms. Sitten saatiin loistava idea ja lähdettiin RakkaudenHotelliin Pistoihin ja huh. Loppu ilta menikin sitten semi perus örinä boogiella. 

Enkä saa päähäni mikä olis ollut illan biisi? Taisin mennä silmälaput silmillä, kun tuntuu etten muutenkaan saa päähäni oikein mitään tosta illasta. Ehkä jokainen, joka soi SuomiPop-puolella? Tuntu taas, että vietin siellä aivan liikaa aikaa. En pidä. Ainiiin, Allu osaa parantaa hikan. Ja joo, ei tästä sen enempää.

Seuraavana aamuna menikin sitten koulussa oikein loistavasti. Ei ihan niin täydessä hapessa, kun olis voinut olla. Eilen, perjantaina, olikin sitten hyvän ystävän syntymäpäivät ja niitä sitten pitikin lähtee vietteleen. Ja ne suju tosi hyvissä meiningeissä! Love those girls. Mutta eräästä syystä pieni ahistus ja epätoivo päällä, mutta ei niistä sen enempää. Siellä tuli sit taas tanstanstanssittua Senssillä. Ei tästä sen enempää, kun että illan aikana Keshan Tik Tok sai tytöt kovasti tanssimaan.

Tulin siihen tulokseen, kun eilen illalla laittauduin juhlimista varten. Etten rakasta mitään tyttöjuttua niin paljon, kun yksittäisiä ripsen pidennyksiä. Mutta voin kertoa, että niitä EI kannata laittaa kynsiliimalla kiinni.... Kuulostaapas pikkuvaimoselta. Huh. 

Nyt ei oo mitään muuta lisättävää, kun illalla toisen kaverin synttärit ! Myöhemmin on aikaa rauhottua ja palata taas arkeen.

Kokeita ja kummilapsia.

Yritän lukee, mutta ei tästä näytä tulevan mitään. Mun päässä liikkuu aivan liikaa ajatuksia. Ehkä pelottavan paljon. Yleensä se tuntuu olevan täysin tyhjä. 

Ei sinänsä ihme, että ajatukset harhailevat, kun luen koulujuttuja tietokoneelta, joten joka toinen sekuntti eksyn aivan väärille sivuille, kuuntelen musiikkia tai luen blogeja. 

Ei näin tyttö. Mutta osa syynä taitaa olla se, että mulla ei ole puoliakaan muistiin panoista, jotka pitäis olla.

Helppo se on yrittää lukea mikkien suuntakuvioista ja rinnan-sarjaankytkennöistä wikipediasta. Ei tästä taida tulla mitään. Jos joku tietää miten rinnankytkentä useemmalla, kun kahdella vastuksella lasketaan niin voi kiltisti ilmoittautua!
Ai niin, eihän mun blogia lue kukaan? No. Pikkujuttuja.

Nyt vain jumituin katselemaan vanhoja ja vähän uudempiakin kuvia tietokoneelta. Ja samalla fiilistelen Juctisen Cross-albumia. Mieliala piristyy hetki hetkeltä vähän lisää. Ehkä minun ei tarvitse osata huomisessa kokeessa aivan kaikkea? Voih, olispa se totuus. En osaa mitään!

Pakko siis kiusallani lisäillä tänne muutamia kuvia. Hyviä ja huonoja. Hyvässä ja pahassa.Tjsp

Siinä se aikasemmin paljastettu poika. Maailman söpöin, ainakin minun maailmani! En useinkaan pidä lapsista, mutta tämä on jotain niin täydellistä ettei sitä voi vastustaa.

Äh, mua usein ärsyttää äidit jotka päivittää fb-statuksensakin lapsen menojen yms mukaan, "meijän Kallelle kasvoi tänään uusi hammas", joo tiiän - oma lapsi on varmaa tooooosi täydellinen, jos sellasen haluaa. Mutta joku roti. Enkä todellakaan halua muistuttaa näitä äitejä. Joten, huh. Se on vain kummipoika!

Miksi tänään kaikki mun kirjoitukset on mennyt jotenkin angstiseksi avautumiseksi? Naurettavaa. Pahoitteluni siitä. Ei ole tarkoitus. Ehkä se johtuu siitä, että oon nukkunut liikaa ja olen erittäin väsynyt siltikin. Ärrimurri.

Huh tulipas lisäiltyä paljon kuvia. Ehkä ihan hyvä vain. Ns saa vanhoja pois alta.

Illan kpl:

Gym Class Heroes - Live forever (fly with me).

Sopii loistavasti mun tän illan fiilikseen, oon vähän saman olonen. Ja samaan aikaan pidän tästä haikeesta fiiliksestä mikä tästä tulee. Enkä oo ikin saanut selvitettyä miks? Mutta, jotenkin - kolahtaa. 

"And I can't see u hand in hand with another man."

Plus rakastan ylikaiken tän taustalla olevaa tuulen kohinaa. En ymmärrä, se saa kylmät väreet aikaseks

Kylmä järki.

Tää päivä on tuntunut menevän todella ohitse, mutta toisaalta nyt taisi olla se aika, kun tarviin taukoa. 

Eli aluksi koulussa, oon aika tyytyväinen siihen, että sain väännettyä eräät ei niin mieluisat koulutehtävät valmiiksi. Mutta sitten, kun iltapäivällä kävimme eräästä aineesta läpi huomiseen kokeeseen tulevia asioita? AIH. En millään tuu pääsemään siitä lävitse. Eikä sitä auta se, että ajatukseni oli tukiopetuksen aikana aivan jossain muualla. Ystävän sanoissa ja kikatuksessa. "Hei beibe, mä nään et sä diggaat heti".

Eikä vaihtoehtoisesti asiaa auttanut sekään, että koulun jälkeen pääni siirtyi..

Eli siinä vaiheessa missä minun olisi pitänyt lukea kokeeseen luin hiphopin, sekä rap musiikin ja sukupolven syntymisestä ja alkuvaiheista. En voi sille mitään, mutta toi vie mun pääni aina, kun avaan sen. Siksi aina välillä tietoisesti jätänkin lukematta.  Rakkautta.

Ja samaan aikaan fiilistelin kevättä ja kenkiä ja sitä että aurinko lämmittää jo pelkästään ikkunankin lävitse!

Lukemisen jälkeen ajattelin, että "nukun aivan pienet päiväunet", miks oon kuullut tän lauseen ennenkin? Heräsinpä siis tässä vähän yli kahdeksan illalla ja pitäisi alkaa lukemaan, jotta osaisin huomenna jotain sähkönperuskäsitteistä, erilaisista kaapeli(yms)johdoista. 

Taidan nyt lopettaa ennen kuin tämä menee totaaliseksi avautumiseksi, hih. En halua. 

Haluan, että olisi jo kevät ja lämmin ja lumi sulaisi pois, että voisi käyttää kaikkia pieniä kenkiä. Siitä pitäisin, kovasti. 

Okei nyt lopetan tämän höpötyksen, siirryn lukemaan muistiin panoja !

Pv kpl: Onyx - Slam ! Täyttä rakkautta

Ja näköjään rakkaus on päivän sana, kuvottavaa

Haaveista pyykkivuoreen.

Alkupäivä sujunut mitä loistavimmin. En kai enää oikein osaa olla surullinen tai alakuloinen? Tottakai ehkä hetkellisesti, mutta yleismielialani on nykyään aina korkealla. Se on todella epäominaista minulle.

Innostuin jopa koulutehtävistäkin? Se kyllä laantui siinä vaiheessa, kun kolmatta tuntia väänsi samaa kuvitteellista levyn kantta ja siltikin se näyttää kuvottavalta. 

Muuten päivä on sujunut mitä mukavimmassa ilmapiirissä. Aamulla nautin tunteesta, kun saa laittaa taas nahkatakin päälle ilman, että jäätyy kuoliaaksi. Ja aurinko paistaa, mikä sen parempaakaan?

Koulusta ja ihmisistä sen verran, että onko kukaan kohdannut henkilöä, joka vain omalla olemisellaan on totaalisen ärsyttävä? Minun kohdallani näin on juuri päässyt käymään. En ymmärrä mikä kyseisessä henkilössä on, mutta katsonkin häneen niin päässäni kuuluu vesipannun vihellys. Ja saatika, kun hän sanoo lauseenkin? En käsitä. Yleensä olen erittäin tyytyväinen ympärilläni oleviin ihmisiin, mutta tämä saa pääni halkeamaan! Huh. 

Onneksi vastapainoksi ... on hän.

Koulun jälkeen seurasi yksi päiväni suurimmista iloista ! Kahvia, pullaa ja Helsingin sanomat. En koskaan aamuisin ehdi lukea lehtee, joten koulun jälkeen pidän pienen hetken itselleni.

Tämä ei kuitenkaa kestänyt kovinkaan kauaa, koska olin varannut pyykkivuoron iltapäivä viideksi ja jouduin alkamaan kasata suhteellisesti liiankin isoa pyykkivuorta keskelle eteistämme. Nyt siis seuraavat tunnit joudun juoksemaan neljännestä kerroksesta talomme kellariin ja takaisin ylös. Miksi olen väsynyt jo pelkästä ajattelusta? 

Todellisuudessa haluaisin vain käpertyä peiton alle.

Pv kpl: Tegan and Sara - Back in your head

Once, twice, ...

Aamulla, kun kömmin peiton alta ylös ja suihkuun huomasin kyseessä olevan pitkään aikaan maailman kaunein aamu. Rakastan makuuhuoneestani näkyvää maisemaa, se on ollut suurin tuijotukseni kohde (tai ehkä toiseksi suurin) sen jälkeen, kun muutin tänne asumaan.
Mutta tänä aamuna se näytti aivan .. En osaa kuvata sitä muuten kuin Bob Marleyn kliseisillä lyriikoilla: "Come we go burn down Babylon". Juuri tuolta se näytti, tai kuvassa näyttää vieläkin.

Ja ehkä tästä johtuen koko päivä on mennyt erittäin räppipäissään. Tottakai - maanantai kun oli niin koulussa täytyi käydä. Käydä on ehkä turhankin lievä ilmaisu. Tulihan siellä kuitenkin vietettyä aikaa aamu kahdeksasta päivä neljään. Välillä tuntuu, etten omista muuta sosiaalista elämää kuin koulun. Mutta tavallaan - tyttö, kun olen - niin minullakin on omat motivaationi herätä aamuisin 5.40 lähteäkseni sinne. Minulle kouluni on täyttä rakkautta. Tottakai joka toinen päivä hakkaan päätäni seinään, koska tajuan olevani luokan huonoimmasta päästä. Mutta samaan aikaan, en haluaisi tehdä mitään muuta.

Koulun jälkeen lupauduin menemään nukkumaan, mutta loppujen lopuksi jumituinkin tekemään kaikkea aivan muuta. Enkä kuitenkaan mitään viisasta. En ripustanut verhoja, laittanut lamppua kattoon, siivonnut, vienyt roskia. Mutta. Ehkä joka päivä ei tarvitse olla niin skarppina?

Sen sijaan olen nauttinut elämän pienistä iloista. Sanojen riimityksestä, tyytyväisyydestä, kitaran riffeistä, kuvien muokkaamisesta ja elämästä haaveilusta. Ehkä vielä joku päivä saan nostettua itseni ruotuun? Tai sitten en. Nautin elämästäni tällaisenaan. Kun en ole suoraviivaisesti velvollinen tekemään mitään tai perustelemaan tekemisiäni kellekkään.

Huomaan olevani yllättävän tyttömäinen nykyään. Käytökseltäni. Varsinkin sillon, kun kukaan ei ole näkemässä. Koska vaihdan aamuisin vaatteet moneen kertaan ennen kuin olevan tyytyväinen. Hiuksista stressaamisesta puhumattakaan, huh.  Miksei koskaan vaan voi olla tyytyväinen.  "Systeemi läpi mätä, mutta ulkokuori tuore". Ja tästä päästään aasin sillan kautta sujuvasti:

Illan kappale: Huge L - Oon nähny (tai pikemminkin, tää on mun tän kauden kappale, en vaan voi olla kuuntelematta tätä)

Alkupuheita.

 Tää tyhmä tyttö päätti näköjään perustaa blogin, vaikka oon usein provosoinut ihmisiä, jotka vuodattavat elämänsä internettiin. Täytyy ehkä kuitenkin perustella (itselleni ja muille), että suurin syy tähän tapahtumaan oli se, että olen suunnattoman kyllästynyt useinpien yhteisöpalveluiden kuvanlaatuun ja blogiin pystyn lisäämään kuvani niin, että laatu säilyy. 

 Ja toisena syynä on se, että haluan kirjoittaa itselleni muistii tapahtuneita asioita, jotta saan jonkun näköisen kontrollin pysymään. Sinänsä tämä siis taitaa lähinnä olla päiväkirja itselleni. Haluan kuitenkin pitää blogissani tietyn rodin voimassa, enkä kirjoita asioista, jotka menevät liian henkilökohtaisiksi. Tämä ei ole se paikka, josta kuulet juorut.

Se niistä selittelyistä. Täytyykö minun kertoa jotakin itsestäni? Juuri nyt juon kahvia kermalla, koska opiskelijabudjettini ei riittänyt maitoon. Haluaisin polttaa savukkeita ikkunasta ja rakentaa oman pienen paratiisini valmiiksi, mutta juuri nyt se ei taida olla mahdollista. 

Rakastan musiikkia. Yli kaiken. Ja saankin usein huomautuksia siitä, kun juutun päiviksi makaamaan sänkyyn vain sen takia, että muistin kuinka hyvältä basso voi tuntua rintalastassa.

Pidän laittautumisesta. Olen materialismin orja. Ostan kuukausittain ehkä jopa viikottain uusia vaatteita. Sinänsä minua harmittaa, kun perustan blogini vasta nyt, koska takana on muutaman viikon shoppailu pyrähdys, josta olisi saanut hyviä postauksia. Mutta todennäköisesti sellaisia on tulevaisuudessakin tiedossa? En vain osaa olla ostamatta vaatteita. Mainittakoon silti, että pidän tietoisesti tyylini tietyllä tasolla poikamaisena. Tottakai tässäkin on poikkeuksia, esim. viihtellee lähdettäessä.

En ehkä näin ensimmäisessä merkinnässä saisi kertoa kaikkea itsestäni vain sen takia, että minulla olisi jotakin kirjoitettavaa tulevaisuudessakin.

 Ja voin luvata, että tulevaisuudessa tulette näkemään monen monta kuvaa kummipojastani, koska hän on maailman suurin linssikiekari ja samaan aikaan elämäni tärkein poika. Yli voimaisesti!
 Ja haluan nyt ja tulevaisuudessa pyrkiä siihen, että jokaisen postauksen perässä on ns. päivän kappale, ihan vain siksikin, että aikojen päästä katsella mitä kuraa sitä onkaan joskus kuunnellut.

Pv kappale: Marina and the diamonds - Hollywood, kaikessa ironisuudessaan