Hyviä päiviä ja hyviä öitä.

Oon taas ollut jossain menossa viimeiset päivät, ja siltikin tuntuu etten ole tehnyt yhtään mitään?

Olen sekaisin päivissä. Nyt taitaa olla sunnuntai? Olen suhteellisen varma siitä, koska huomenna on taas töitä. Oikeastaan en ole muutamana päivänä muuta tehnytkään kuin töitä.

Tässä eräänä päivänä luultavasti perjantaina töiden jälkeen käytiin vaimon kanssa pikaisesti kotona ja suunnistettiinkin siitä Tampereen helmeen (ei, ei tällä kertaa Senssi kyseessä) vaan kultturelliin Passioniin. Kuulostipas - tympääntyneeltä. Näin pitkästä aikaa kaikkia herkku neitejä. Missä te ootte piileskelleen? Ikäväpäissään ollut. Ja juuri sen takia, illalta ei olekkaan kuin tämä yksi kyseinen nopeasti räpsäisty kuva. Yksinkertaisesti vain niin paljon höpötettävää ja nähtävää, etten halunnut katsella maailmaa linssin läpi.

Unirytmi aivan totaalisen päälaellaan, hankala selvitä edes puoli neljäksi töihin, kun valvoo yöt. Nukkumattomien öiden takia onkin nyt Gilmoren tytöt katsottu. Vietin yli 24h niiden parissa vain todetakseni, että se päättyi aivan väärin! Ei kukaan tyttö vaan jättäisi Logania tai tarjousta muuttaa San Fransiscon kujille? Hullut käsikirjoittajat, epärealistiset.

Tänään suunnistin vaihtelun vuoksi söpön serkun valmistujaisiin Turkuun tai jonnekkin sinne huudeille oon maailman huonoin näissä paikoissa ja nyt odotankin, että neiti saapuu Tampereelle lunastamaan valmistujaislahjansa! Täällä on pelit valmiina.

Näköjään tässä postauksessa kaikki kuvat perustuu juomiin? Ei tarkoituksellista. En vaan yksinkertaisesti ole jaksanut, halunnut, viitsinyt katsella maailmaa linssin läpi - ihmeellistä kyllä.

Juuri tästä syystä (ja vähän muistakin) sainkin tänään maailman suurimmat ahdistumiset omaa koulun käyntiäni kohtaan - suoraan kortistoon. Mutta onneksi on vielä muutama vuosi ennen kuin tarvii murehtia siitä. Toivottavasti.

Tämän ajan biisi: Yolanda Bee Cool & DCUP - We No Speak Americano, älkää kysykö miksi. Olen rakastunut diididi.