Näköjään taas viikonloppu takana ja viimesin merkintä on päivitetty aivan liian kauan aikaa sitten. Oon näköjään myös kameralakossa, koska nostin tänään ensimmäistä kertaa about viikkoon kameran käteeni - aikasemmin jo sanoin, "tyhjänkuvanahdistus".
Mutta viikonlopusta sen verran, Sawon vaimo. Hieno nainen. Ei voi muuta sanoa.
Piti neitien kanssa lähteä istumaan iltaa, Onnelaksihan se meni. Reivipäissään vissiinkin. Haluisin jonnekkin kunnon jameihin, eikä mtn -93 kreisibailausta, c'mon.
Viime viikosta ei ole mitään sanottavaa, tyhjä arpa. Nukuin lähes koko viikon ja unirytmi sekasin. Muutamat päivät vain makoillut koomassa silittäen tätä söpöyttä....
Saatiin tämmönen söpöilevä otus tänne hetkeksi hoitoon. Tänään kyllä tosin jo lähti takaisin omaan kotiinsa. Aluksi tuli kauhea hinku omaan kissaan, kunnes tuo osoittautui maailman suuri suisimmaksi.
Mutta ei tästä söpöilijästä siltikään voi olla tykkäämättä. Vanha lurjus.
Tänään löysinkin vahingossa palan inspiraatioo takaisin ja tuli vähän kuvattua. Lopulta sain myös kouluun tarvittavan käsikirjoituksen melkein kirjoitettua. Ainakin sain pohjaidean valmiiksi. Tuskaa ollut jo pelkästään miettiminen. Lupasin olla tällä viikolla skarppina ja ihana. Nukkua kunnolla.
Päivän kappale, joka on kuulunut vähän liiankin monta kertaa:
30 seconds to mars - Hurricane, puurrrrr ja tälle kiitokset mun käsikirjoitus-inspiraatiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti