Mullon ikävä kaikkee. Varsinkin mun kameraa, joka on hoidossa likan luonna (unohduksissa siis). Ensimmäinen kerta ikinä, kun oon erossa väkisin mun kamerasta - voin kertoo, että tuntuu suhteellisen oudolta ja nyt onkin tullut joku kumma halu yhtäkkiä kuvata.
Mulla on ikävä toisen kuvan tunnetta jaloissa, haluan takas tohon aamuun, kun ei voinut edes liikkua, kun joka paikkaan sattui niin paljon , koska oltiin tanssittu liikaa.. Tänä vuonna uudestaan? Ikävä kesää, piknikkejä, tyttöiltoja, syksyä ja sellaista säätä, jolloin voi pitää tennareita ilman, että tulee kipeäksi. Ihastumista. Kaikkea. Hyvää ruokaa ja hellyyttä.
Tää oli tämmönen itkuvinkupostaus, kun ei voi ottaa uusia kuvia, vaikka kerrankin ois jotain kuvattavaa.
Päivän kappale: Samuli Putro - On elettävä huolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti