Takasin peleillä.

Nyt oon ainakin toistaseksi takaisin kuvioissa. Miniläppärillä, ettekä arvaakkaan kuinka kauan latasinkaan noita kuvia mokkulalla. 

Mutta ihan ensimmäiseksi Nellivaimolle jotain luvattua.

Ihan perus mustat gladiaattorit minikorolla.

Näitä rakastan ylikaiken! Tän hetken suosikkikengät ja varmasti tullaan syksymmällä näkeen useesti mun jalassa. Ei muuta sanottavaa, sulin.

Pari raitapantaa, väärän väriset aurinko lasit ja kleopatra-rannekoru.

Rusettikorvikset, hih. Söpöt. Ja alemmat - hopeiset ympyräsysteemit. Rakastan niitä, vaikka oonkin yleensä maailman huonoin pitään isoja korviksia. Mutta noi on jotain niin hih, etten voi vastustaa. Musta on muuttumassa tyttö? Yök.

Musta tunika, jossa on hihoissa olkapään kohdalla suurennukset. Ladygaga-paita. Sori päätön kuva, olin just tullut töistä. Tää oli se hetki, kun mulla oli aivan älytön duuniputki päällä. Siksi myös Pappilassa noin nätti boogie. Huomatkaa olematon rusketus?

En jaksanut ottaa toista päätöntä kuvaa, joten tyydyin (taas) vaan kuvaamaan verkkoa. Otettu tpaidasta, jossa on edessä rintakehän ja takana selän kohdalla tuollaista verkkoa, muuten aika perus tpaita.

Nelly.comista tuli myös pikkutakki, joka tässä kuvassa päällä, mutta siitä on ärsyttävä koittaa ottaa kuvaa, kun se näyttää super isolta. Joten nyt jää kuva saamatta. Myös eräs mekko saapui, mutten vieläkään oo oikein rakastunut siihen ja menin tekemään virheen, etten voi palauttaa sitä. Puft. Siinä vaimolle!

Joitakin turhan päiväisiä kuvauksia, puft. Just nyt en osaa kirjottaa mitään viisasta? Oon oudon hiljaisella tuulella. Muuten ollu tänään niin hyvä päivä, niin jotenkin outoo yhtäkkiä olla hiljempaa.

Pitiköhän mun kertoa jotain merkittävää päivistä joista en oo postannut? Ei mitään erikoisempaa varmaankaan ole tapahtunut. Iltaisia ajeluita, töitä, neitejä ja salaisuuksia. Punasteluja yössä, puheluita tyhjästä sängystä sekä uusi tukka. Juustohampurilaisten tekoa ja vapaa päivien odotusta. Lentosuukkojen toiveita, panikointia, yksinäisyyttä ja suloisuutta. Hihitystä ja tyttöoloja. Näistä on koostunut mun viimepäivät.

Nyt kuuntelen söppöily biisejä, makoilen sängyssä ja toivon, ettei mua oo unohdettu. Haluaisin katsella elokuvaa, tai lähteä ulos kävelylle. Käpertyä syliin tai nukahtaa tuhina selässä. Kuulostan ihan tyhmältä? Mua alkaa oksettamaan. Mutta, se on totuus. En enää jaksa kierrellä, haluan sanoa asiat niinkuin ne on. Mulla on ikävä. Yök.

Pitkästä aikaa kappale johon oon rakastunut ensimmmäisestä kerrasta alkaen ja se onkin soinut päässä viimeiset päivät:
Eminem ft. Rihanna - I love the way you lie.

Ps. Vihaan tehdä postauksia tällä miniläppärillä, yökk.