Sublimaatio.

Pitäis ehkä pahoitella postauksien puuttumista, mutten jaksaisi. Viimeset viikonpäivät mennyt peiton sisällä, koulussa, kiireessä tai elokuvien parissa. En oikeasti ole saanut mitään viisasta aikaiseksi. Ja huomaahan sen jo siitä, että meidän asunto on taas kuin Osaman jäljiltä - huh huh.

Huomaa kyllä pelkästään pukeutumisesta, että on syksy. Alkaa taas kolahtelemaan kauluspaidat, tennarit, pipot, revityt farkut ja isot kaulahuivit. Täydellisyys. En oo ikinä tajunnut, miksi oon niin hulluna grunge- ja skeittityyleihin. Varsinkin vastakkaisella sukupuolella mikään ei ole niin kivan näköistä, kuin rikkinäiset farkut ja tennarit. Huomaan myös, että oon hulluna hattuihin ja pipoihin. Haluisin käyttää koulussa hattua, mutta eräästä syystä en oo vielä uskaltanut vielä laittaa. Kouluvaimo ehkä ymmärtää?

Perjantaina mulla olikin älytön reivi päällä jo aamusta. Älyttömän hyvä aamu. Torstai oli mennyt totaalisessa koomassa, kun mun ei annettu nukkua aamu neljästä eteenpäin. Perjantaina olin liekeissä. Kuuntelin lähes koko aamun Zatoxia.
Istuessani koululla 4h opiskelemassa, jonka aikana en tehnyt mitään viisasta ihastuin erääseen amerikkalaiseen A-capella yhtyeeseen. Oon aina rakastanut beatboxausta, niin tuo sai mut hetkeksi hurmioon. En tajua, miten jotkut ihmiset osaa pitää itsestään moisia ääniä? Sekä nauroin yhdelle ja samalle Youtube videolle 10-15min vedet silmissä.

Kuinnii kyllästytti aamulla ottaa naamakuvia?
Illasta neidit suuntasikin meille aloittelemaan, kaksi neideistä jatkoi omille teilleen ja Kutan kanssa eksyttiin Tampereen onnellisimpaan taloon. Ja hurrrrja ilta.

Näytin varmastikkin koko illan youtubelegendan Crazy frog Bros:ien oranssipaitaiselta pojalta. Ja täydellisyyden kruunasi: Eräs kappale, jota olin hoilottanut koko päivän ja ruotsin puhuminen tupakkakopissa. Puhuinkin muuten sujuvaa ruotsia, vaikka todellisuudessa en osaa SANAKAAN. Okei. Jag är ful. Siinä kaikki mitä osaan. Melkein kaikki ainakin. Hyvänä plussana illan päälle: kreisibailaus, sitruunat ja hienoin nainen!

Lauantai aamuna olikin karutodellisuus edessä ja loistava edustuskunto takana? Vai miten se nyt oli.

Maailman söpöin poika ja pala karustatodellisuudesta. Skarppi riitti onneksi aamulla laittamaan itsensä edes suhteellisen kuosiin, jotta kehtasi kohdata miljoona sukulaista.
Toinen kuva - kummipoika keksi maailman parhaimman leikin ja painoi korvakoruani poskea vasten niin, että poskesta syntyi kumpu korun sisälle. Aikaisempi leikki oli ollut repiä korviaksi, myöhemmin tuli myös meikkien pyyhkiminen - arvostan tuota poikaa!

Ehkä koko päivän ainut lohtu olikin kamera. Sen taakse on mukava piilottautua.

En ehkä ollutkaan ainoa, jota koko tilaisuus alkoi puuduttamaan. Vihlaisee aina mahasta, kun näkee tuon jälkimmäisen kuvan. Ja vihaan loisteputkivaloja - yök.

Tänään näinkin ehkä maailman kivointa poikaa pitkästä aikaa! Miksi sun täytyy asua niin kaukana? Tosin harmittaa vähän, kun nukuin niin huonosti, että kaikki meni lähes sumussa. Ja myöhemmin päivällä onnistuin hajoittamaan puhelimeni. Nätisti tipautin sen rappukäytävän lattialle, mutta päiväunien jälkeen onnistuin kokoomaan sen takaisin kasaan. Kunnon McGyver, vaikka se oli noin 9-10:ssä eri osassa. Harmittaa, kun en tajunnut ottaa siitä kuvaa.

Päivän kappaleet:
Oasis - Wonderwall
Snow Patrol - Take back the city
Red Hot Chili Peppers - Californication + Scar tissue
syksykappaleita, purrr. Täytyy muuten toivoa, että onnistutaan isukin kanssa saamaan liput Pendulumin joulukuun keikalle - olisin taivaassa.
Nyt yritän saada unta, vaikka nukuin päivällä 7h päiväunet.