Voin kertoo, että tuntu aluks vähän pahalta, kun nosti ihan velton vauvan kopastaan pois. Ei hyvä. Mutta lopulta se kömpi omin avuin vessasta sohvalle nukkumaan, missä se yleensäkkin nukkuu. Ehkä joku 10min meni matkassa, joka on noin kuus metriä. Nukahteli aina välillä. Muutaman kerran ihan istuvalleen. Huoju kuin heinämies, mutta suloinenhan se oli. Lopulta illalla nukahti mun syliin pitkäksi aikaa enkä raaskinut liikkua minnekkään. Voi vauva.
Nyt alkaa olee jo super reippaana, vaikka kerran meinasikin tipahtaa sohvalta ja pöydältä tippuminen ei jäänyt vain meinaamiseen. Tuhisee. Huh, kun mussa alkaa näköjään heräämään jotain äidin vaistoja tai vastaavia? Noh, mutta. Toi onkin mun oma pieni hemmoteltava tuhisija ja hömppänä. Eiköhän se jo huomenna tai viimeistää yli huomenna taas kirmaile pitkin poikin asuntoa (tänäänkin jo juoksi ruokakupille) ja Lurjuksen kiusaks myös kiipeile TV:n päälle.
Huh, nyt alkaa jorinat riittämään ja siirrytään katsomaan elokuvaa, jotta joskus pääsis nukkumaankin. Ja kiitos siskoselle, joka oli täällä tekemässä ruokaa ja selaamassa miljoonat nettikaupat läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti