En tajua muutamia ihmisiä. Oon liian kyllästynyt niihin, etten jaksa edes sanoa sitä niille suoraan. Pahoittelen. Todellisuudessa - en jaksa puhua niille enää ollenkaan. Raivostuttaa vaan tuo lapsellinen käytös.
Muutenkin - tämän päiväinen koulupäivä ei ollut mikään maailman parhain. Olin suunnattoman kyllästynyt. Sekä mun syyni ei ollut paikalla. Ei hyvä päivä ei.
Onneksi koulun jälkeen päädyin neidin kanssa kaupungille, sekä avautumaan ja rikoin vahingossa omaa ostamattomuus lakkoani. Tosin - nuo on pitänyt ostaa jo KAUAN ja nyt kun ne oli super halvat niin nam.
Nyt tajusin, että mun naama kuvat muistuttaa joka päivä enemmän ja enemmän toisiaan. Täytyy ehkä taas hetkeksi lopettaa kuvailu. Inspiraatio lopussa.
Toisaalta, se voi johtua myös siitä, että otan kuvani useimmiten ennen kouluun lähtöä ja silloin on niin kiire, ettei edes ehdi ajatella laatikon ulkopuolelta. Mennään sieltä mistä aita on matalin.
Ja oon huomannut ("mä huomaan"), että musta on tullut suunnattoman korvis-friikki. Oon hullaantunut isoihin korviksiin ja sainkin pidätellä itseni tänään kaupungissa väkipakolla erossa uusista korvakoruista.
Nyt loppuillan oon ahistellut pojan kanssa tietokoneella - enkä meinaa malttaa sen näkemiseen asti! Halaan varmaan tuon reppanan halki, enkä päästä sitä karkaamaan. Mulla on maailman suurin ikävä. Rakkausystävä.
Sekä oon kuunnellut erästä vanhaa bändiä. What I supposed to do now? Anteeksi - oli pakko kirjoittaa, kun tuli niin sopivasti tuolta musiikista moinen huuto. Asiaan: ...Jonka olemassa olon oon unohtanut muutamaksi vuodeksi. Kaikki alkoi ehkä siitä, kun latasin taas koko Gorillazin tuotannon koneelle (ei mtn laittomuuksia) ja fiilistelin lapsuutta. Sitten kuulin tältä kyseiseltä herkkubändiltä uuden biisin radiosta, jota aluksi vihasin. Kuulostaa suunnattoman paljon perusrockkliseeltä..
En tiedä miten pitäsi ajatella. Tää saa mut melkein itkemään ja nauramaan samaan aikaan. Tulee niin suunnattomasti hyviä ja huonoja muistoja mieleen. Tavallaan sattuu ja tuntuu kivalta samaan aikaan. En ollut aikasemmin huomannut kuinka ikävä mulla onkaan ollut kyseisen herran ääntä. Ja että tuo tekee maailman parhaat lyriikat. Rakkautta. Wish i was too dead to care, if I care at all.
Joten nyt olen musiikki taivaassa. Stone Sour, Daft Punk, Gorillaz, Nas, Death Cab For Cutie, Eminem, 30STM muodostaa mun illan musiikin ja mulla on maailman emoin olo. Näytän reppanalta ja olen surku tuulella. Saa tulla piristämään !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti