Of moons, birds & monsters.

Tänään on ollut ihme päivä. Oon käynyt mun vaatekaappia läpi ja huomaan joka viidennen vaatteet kohdalla ajatellevani: "Oh how nice is this, when i buy this?" tai vastaavaa. Ja kyllä, oon ajatellut suurimman osan päivästä englanniksi, ja ehkä siksi mun tekeekin mieli kirjoittaa englanniksi. Liikaa Gilmoren tyttöjä.

Gilmoren tytöistä puheen ollen - järkytyin eilen, kun sain kuulla, että niitä onkin vain 7-tuotantokautta kahdeksan sijaan. Ja olen jo kuudennessa. Kuolema koittaa kohta, koska mulla ei oo sosiaalista elämää enää. Näköjään niitä vaiheita, kun jumitan kotona, koska en halua nähdä ketään ja kun haluan niin kukaan ei halua nähdä mua. Kuulostipas angstiselta, nyt mua naurattaa. Mutta siis - ei ole ensimmäinen kerta. 

Järkytyin eilen kyllä muutenkin. Pikemminkin häkellyin. Tai oikeastaan tajusin jotain, joka on ollu mun silmien edessä koko ajan, mutta vasta nyt näin sen - tai viimeinkin ymmärsin. So goodbye. Ehkä maailman hämmentävin olo, lopulta vain nauratti.

Oon siis tänään löytänyt kaikkea uutta meidän kodista. Tai siis, ne ei ole uusia, mutta mulle uusia, koska en oo koskaan aikasemmin huomannut niitä - tai tajunnut. Tajusin myös, että asun jossain oman pienen maailman sisällä. Tajuan kaikki asiat 1-2viikkoa myöhemmin kuin kukaan muu. 

Vähän sama, kun kuukausi muuton jälkeen tajusin asuvani poissa kotoa tai 3viikkoa syntymäpäivän jälkeen tajusin, ettei mun tarvitse pelätä baarien ovella. Hupsua. 

Rakastan tota mekkoa. Maailman söpöin, maailman lyhyin. Haluan kesän, lämpöö ja rannalle.

Haluan myös ulkomaille. Englantiin, Amerikkaan, Barceloonaan - oikeastaan ihan minne vain. Kauas täältä. Lämpimään, missä on uusia ihmisiä.  Avovaimo lähdetäänkö Australiaan?

Plus haluan unohtaa sen, että tämän päivän postaus tuntuu jotenkin todella seksistiseltä. Älkää kysykö miksi, tuntuu vain. Sekä yritän unohtaa sen, että tämä kone on täynnä jotain trance paskaa joka vainoaa mua. Vaikka Pendulumin Hold your color-albumi lähentelee rakkautta, en voi sietää uutta Immersionia.

Päivän lyriikat: "When I'm falling down will you pick me up again? When I'm too far gone. Will you take me out of here? When I'm blinded by the lights, when I can't see your face. Take me out of here." Kone on jostain syystä lähes väkisin soittanut kyseistä biisiä koko päivän. Ei, enkä yritä viitata lyriikoilla mihinkään tai keneenkään?

Ps. Hanna mun koneessa on vaaleenpunastakynsilakkaa!

G's girls.

Miten osaan näyttää noin surulliselta? Huh huh. Ehkä se johtuu siitä, että oon taas pipi tai olin - nyt jo parempaan päin. Hölmistyneen näköinen, yök.

Muutama päivä puuttuu taas nököjään blogista? Taitaa kyllä puuttua mun päänkin sisältä, koska en tiedä mitään mitä kirjottaisin. Erittäin erittäin erittäin tyhjä ja vammainen olo. En tykkää.

Oon vaihtanut mun elämän 8-tuotantokauteen Gilmoren tyttöjä.

Tällä hetkellä viidestuotantokausi menossa, monta vielä edessä. Viime yönä, en ihme kyllä saanut unta? Yleensä, kun nukun näissä tapauksissa yllättävänkin tyytyväisenä. Ehkä se johtui kuorsauksesta tai siitä, että mun tyynyn päälle pynki koko ajan käsi jostain suunnasta, niin etten saanut kunnolla asentoa. Joten tyydyin katsomaan Gilmoreja. Oon rakastunut. Yllättäen? Mikään ei oo parempaa, kun tyttöhömppäys. Ärsyttää vaan katsoa prinsessan kanssa, koska joudun koko ajan punastelemaan ja häpeilemään omaa tyttömäisyyttäni.

Nyt mun tekisi kauheasti mieli tehdä niinkuin Rory. Mutta en taida uskaltaa? En usko, että mua seurais kahvikoju pitkin poikin maita ja mantuja, koska en saa edes yöllä Hesburgin maitoa? Hih.

Nyt takaisin noiden pariin, älkää siis ihmetelkö jos musta ei kuulu mitään. Kuolen sängyn pohjalla with Logan.

Pv kpl: Gilmore's girls theme song.

Rakkauspäivä.

Oon rakastunut. Itsehyväisesti ja häikäilemättä.

Oon tässä noin kuukauden ajan surkutellut ja murissut, koska mun pidennykset ovat maailman huonoimmassa kunnossa. Tiedän - ei ehkä pitäisi kihartaa/suoristaa, tupeerata, takuttaa, pörröttää, antaa repiä niitä saatika olla ne päässä miljoonan tunnin suihkussa tai seistä vesisateessa, että varmasti kaikenmaailman lakat yms sotkeuttaa ne. Vappuviikonlopun jälkeen (täällä onkin maininta niistä kyseisenä vknloppuna) ne ovat olleet KAMALAN näköiset. Kiertelemättä. Enhän mä ketään muuta voi tästä syyttää kuin itseäni, hömppä tyttö pitää niitä huonosti. Okei, pakko ehkä usuttaa puolet vahingoista prinsessan niskoille, mutta nekin on aiheutunut periaatteessa itseni takia? Joten taitaa syyt tulla pumerangina takaisin minulle. Mutta niin, aiheeseen -  siksi oonkin suurimman osan ajasta pitänyt niitä söpösti pikkumyy-sykeröllä, ettei ne näyttäisi niin huonolta. Omalla tukalla oleminenkin on tuskaa, hate it.

Eilen sain mahtavan idean ja värjäsin avovaimon blondit pidennykset (vaimo ei käytä niitä, koska omistaa itse tum.ruskean pehkon nykyään - itseasiassa kyseiset pidennykset näkyy Laserpoint-kuvissa) mustiksi. Pelkäsin aluksi, että ne menevät todella huonoon kuntoon. En kyllä uskonut, että ne yhdellä värjäyksellä menevät niin huonoon kuntoon, kuin omani. Kuitenkin tänään aamulla, kun ne olivat kuivat... En siis eilen jaksanut kuivata niitä vaan jätin ne yöksi patterille kuivumaan ja kömmin itse nukkumaan... Rakastuin. Muistin taas hetken kuinka namnamnam!!!!!! pitkä tukka onkaan. Sileä, pitkä tukka. Musta. Rakkautta! En keksi mitään muuta sanaa. Kuvissa ne ovat todella huonosti (yleensä ei paista pituusero noin pahasti), koska olin kipeä ja kiireellä lähdössä pankkiin ja niissä on puolet omia pidennyksiä, koska avovaimon pidennyksiä on vain puolet siitä mitä omiani on. Ja otsatukkani on maailman kamalin. Nyt näytän siis taas pörröiseltä emotytöltä.

Mutta pelkästään se miltä 70cm tukkaa tuntuu selkää pitkin, nammmm.

Ja toinen asia mihin rakastuin tänään - nuo shortsit. Maailman sulosimmat. Ja nyt haluankin, että olisi kesä ja lämmin, eikä tuommoinen haistavittu-sadesää. Hyi.

Lisäksi - mainittavana asiana, tänään kun otin kuvia. Väsyneenä ja sekaisena, mutta samaan aikaan erittäin onnellisena ja tyytyväisenä ja jokapaikkaa kolottaen. Otin erään kuvan itsestäni, joka muistuttaa huomattavan pajon RB-aamun kuvia. Joten muutaman kerran, kun oon nähnyt tuon kuvan tänään, on sen aamun fiilikset tullut takaisin mieleen. Purr.

Tämä päivä on ollut jotain pieniä iloja täynnä. Jaksoin hihkua onnesta, kun muistin että kaapissa on muutakin ruokaa kuin makaroonia ja puuroa. Oon ehkä liian tottunut jo siihen ruokavalioon, koska tänään oonkin syönyt aivan kamalasti. Nyt mulla onkin maailman suurin pömppis.

Edward, miu. Tulin siihen tulokseen, että joka toinen mun lause alkaa: "tulin siihen tulokseen". Mutta siis, tulin siihen tulokseen, että jos muut tytöt haluaa Edward Cullenin niin mä varaan Saksikäsi Edwardin. Deal?

Nyt jään odottamaan kesää ja lämpöä.

Pv:n lyriikat: "Control yourself, take only what you need from it. The water is warm but it’s sending me shivers."

Hiljais eloa.

Oon näköjään elänyt vahingossa muutaman päivän jotain hiljais eloa. Ei ole ollut tarkoitus ja nyt oli pakko postata jotain pientä, ettei kohta ala liikkumaan huhuja, että olen kuollut tjsp. 

Tuntuu, etten oo hetkeen osannut olla aloillani, vaikken kuitenkaan ole tehnyt mitään erityistä? Ehkä se on tää unirytmi, jonka takia tuntuu, että asiat on hullunmyllyä. Aamu viideltä nukkumaan ja päivä kahdelta sängystä ylös. Tää muistuttaa jo vähän prinsessan unirytmiä. 

Tapahtunut paljon, muttei kuitenkaan suuria. Eikä tapahtumista ole kuvia, joten niistä ei postata. Jääköön historiaan. Ainut mistä haluan mainita, että sain lauantai yönä yhdellä oven aukaisulla elämäni suurimmat traumat. Niistä on kyllä keskustelun jälkeen päästy yli. Tai jotain sinne päin. Hah, naurattaa vieläkin.

Ja ehkä pitäisi pyytää mökötyksiä anteeksi? Olin humalassa, nyt mua naurattaa ja paljon, mutta veikkaan ettei prinsessaa paljon naurattanut. En minä muuten, mutta mua alkoi ärsyttämään erään tapauksen jankkaus, jolla ei oo koko tapaukseen edes osaa ja arpaa. Vihaan muutenkin jankkaamista. Huoh, en mä oikeasti ollut niin murri, kun vaikutin. Yritin vaan olla kovanaama.

Tänään sain pienen palan materialismi taivasta. Oon himoinnut jo kauan näitä bikinejä H&M:ltä ja tänään, kun vaimon kanssa oltiin katsomassa mamille syntymäpäivä lahjaa, niin huomasin, että niiden koot alkaa katoamaan, niin lähes pakotin sen ostamaan tuon yläosan ! Rakkautta.

Mulla on vaan kauhea kriisi bikinien alaosan kanssa, koska en vaan voi sietää sellaisia perusmallisia alaosia. En alusvaatteissa, enkä bikineissä. Viime kesänä meni hotpantseillä, koska en löytänyt kivoja hipsterialaosia, mutta en haluaisi samaa tänä kesänä? Toivottavasti löytyisi edes yhdet nätit, nam. Olisin tyytyväinen.

Nyt - olen kipeä. Kurkku huutaa hallelujaa. Vaimon kommentti: "Rauhotu, niin oot edes juhannukseen mennessä terve", tuntui osuvalta. Miten voin olla taas kipeenä? Melkein voisin lyödä vetoa, että kohta on angiina.

Nyt haluaisin vaan pusuja ja hellyyttä, miuw. Tyttöolot. Taidan siis siirtyä suihkun kautta Gilmoren tyttöjen pariin, aummm. 

Pv kpl: Julma-Henri ja Syrjäytyneet - En sano.

Post it.

Aamulla, kun lähdin tallustamaan kouluun niin jätin eräät kaksi vanhusta meille nukkumaan. Todellisuudessa mua vähän pelotti, mitä siitä oikein tulee. Ne ei kauheasti innostu toisistaan, tai lähinnä pelkäävät molemmat toisiaan. No kuitenkin ..

Ensimmäinen heistä oli lähtenyt töihin ja jättänyt jälkeensä.. toinen herättyään lisännyt siihen omat mausteensa..

Ja kun saavuin koulusta kotiin oli myös jälkimmäinen vanhus lähtenyt lähtenyt töihinsä päin ja jättänyt jälkeensä..

Lievästi sanottuna pelästyin enemmän sitä, että ensimmäistä kertaa elämässäni meidän ulko-oven väliovi on kiinni, kun saavun kotiin kuin lappuja, joita siihen on liimattu. Hetken aikaa olin varma, että vanhus on polttanut koko asunnon ja siksi väliovi on kiinni. Mutta ei täällä onneksi ollut tapahtunut muuta kuin tietokoneeni on aivan sekaisin, fuuu.

Tämän ei ollut tarkoitus olla hauska, mielestäni on pelottavaa asua keskellä post-it-sotaa. Vielä, kun minulla ei ole osaa eikä arpaa koko asiassa. Hui!

Pv:n kappale: Pendulum - Hold your color

Kauheutta.

En saanut eilen yöllä unta, koska unirytmi on taas pyörähtänyt ympäri. Kiitos kuudenpäivän vapaiden. Siihen liittyen sainkin yhden maailman ärsyttävimmistä viesteistä yöllä, murisin kovasti. Olisin varmasti nukkunut, jos asiat ois mennyt toisin - hih.

Tänään olikin koulussa näytöt, siksi oli niin tärkeää, että olisi nukkunut. Yritin tehdä nettisivuja, mutta eihän niistä mitään meinannut tulla. Join aamulla energiajuomaa, (en juo ikinä energiajuomaa!) jotta saisin edes pientä skarppia päälle. Myöhemmin poika osti minulle kahvin, mutta ei sekään enää auttanut. Nyt mulla on kauhean kesken kaikki ja huomenna pitäisi saada valmiiksi? Pelottavaa.

Nukuin koulun jälkeen pienet päikkärit. Nam. Ja siltikin olen todella väsynyt. Haluisin nukkua ensi yön yhtä sikeästi kuin tiistain ja keskiviikon välisen yön, mutta olosuhteiden johdosta se ei ole mahdollista. Ei hyvä. Nyt Salatut elämät - sitten kuolema

Pv:n kpl: Stromae - Alors on Dance, kesäfiilis nam

Nights.

Lyhyesti:

Koripallo, paljaat varpaat, pikku kivet, asfaltti jalkojen alla, kiljahtelu, kuumotukset, kikatus, punastelu, yö, kesäisyys, pojat, valot, tärisevät kädet, autoilu, tuijottavat linnut, jäynät mäkkiruualla, Tuutikki, frisbee, sorsapariskunta, höpötykset elokuvan aikana, musiikki,  ujostelu, märkä nurmikko, seikkailuretket, lusikka, maailman huonoin mielikuvitus, väsyneisyys, iho, hymyily, ei katseen kestävyyttä, lämpö ja iloisuus.

Moments when you know you're alive.

Kesäpäivä.

Olin käymässä mamin mökillä, koska en keksinyt mitään muutakaan tekemistä, sekä oli taas niin nätti ilma, etten halunnut tyytyä vain olemaan kotona. Avovaimo oli suunnistanut sinne jo aikaisemmin, niin suunnistin perässä, koska kaikki muut olivat jossain huudeilla.

Ja koska olin vielä kuitenkin vähän kipeänä, enkä halua tulla uudestaan kipeäksi, en voinut oikein tehdä mitään. Joten päätin tyytyä leikkimään kameran käsisäädöillä pitkästä aikaa, rakkautta. Vihaan vain kuvata paikallaan olevia kohteita, en tiedä miksi.

Jotain yksityiskohtia, pieniä iloja - huonoja kuvia. Nyt suuntaan nukkumaan. Mun alaselkä on aivan palasina, en pysty makaamaan selällään, varsinkaan kaarellaan ja mua kikatuttaa. Hyvä päivä.

Päivän kappale: Asa - Gaso Grande

Lääkityksellä.

Jääny näköjään taas muutama päivä väliin blogista, mutta siihen on ihan looginen selitys. Kuvat on otettu perjantaina aamulla, kun olin lähdössä töihin. Kipeenä. Siksi oon näin koomaisen näköinen, ei oikein pysty panostamaan. Hyvä, kun jaksaa nousta sängystä.

Vihaan laittaa hiuksia töihin, kun ne pitää olla kiinni, mutten siltikään voi pitää pikkumyy tukkaa.

Töiden jälkeen suuntasinkin nukkumaan. Heräsin illalla katsomaan Salatut elämät ja elokuvan, sitten siirryinkin takaisin nukkumaan. Sen takia perjantaista ei ole sen parempaa postausta.

Lauantaina mietittiin avovaimon kanssa pitkään mitä tekisimme. Lopulta päätin laittaa itseni lääkitykselle, jotta pääsen lähtemään ovesta ulos. 

Suuntasimmekin aluksi Anttilaan ostamaan Gilmoren tyttöjen neljäs tuotantokausi. Avovaimo on jo pitkään hehkuttanut niitä, mutta en oo pahemmin jaksanut perehtyä niihin. Nyt .. täytyy myöntää, oon koukussa. Apua. 

Ostettiin myös herkkuja. (Jokaisessa postauksessa kuuluu olla höpötykäsiä ruuasta). Mm. kesän ensimmäiset mansikat on nyt syöty.

Suunnattiinkin sitten Pyynikin uimarantaa aka Rosendahliin nauttimaan tyttöhömpötyksistä. Ensimmäinen kunnon kesästä nauttiminen. Oon suhteellisen tyytyväinen, että sain skarpattua tai lähinnä pakotettua itseni olemaan kunnossa. En olisi jaksanut enää päivääkään neljän seinän sisällä, vaikka eihän tuo tietokoneen kanssa rannassa istuskelu olekaan mitään kesäisintä puuhaa, silti - ulkoilma ja aurinko! Ei mitään parempaa.

Joo kyllä, mun jalat. Eikö ookkin ihan selvästi?

Rosendahlin jälkeen tehtiinkin pikavissiitti kotiin ja suunnattiin Telakan terassille. Ei kyllä koskaan päädytty terassille asti, mutta silti. Olo oli kuin ulkomailla. Rakastan näitä hetkiä siinä, kun alkaa tulemaan kesä. Ei kyllä saatu seuraa eräästä neidistä, lusmu murrrrr. Mimi on erittäin vihainen. Hi, salaa. 

Telakan jälkeen päädyttiin jonkun loistavan planin avulla alarantaan istumaan ja puhaltemaan savuja iltaan. Avovaimon kanssa ei oikein nuo planit ikinä sujuneet, kun useimmat kaatuivat siihen, ettei kummallakaan tunnu oikein olevan rahaa. Olisimme muuten lähteneet äkkilähdöllä Kuubaan tai Tallinkilla Tallinaan shoppailemaan. Alkaa vähän nämä Suomen maisemat kyllästyttämään.

Nätti ilta. Valitettavasti vaan, kun olin kipeä niin pelkäsin koko ajan vähän sitä, että otan illan viiletessä itseeni lisää kylmyyttä ja tulen vain enemmän kipeäksi. Ei hyvä. 

Ärsyttää suunnattomasti tuo Ratinasta otettu kuva, koska se ei näytä miltään pienenä. Ja avovaimo, ethän pahastunut, kun lainasin sinua?

Sen jälkeen, kun planit loppui kesken päätettiin ottaa varman päälle (liian monta huonoa ideaa takana) ja suunnistaa Makuunin kautta kotiin katsomaan lisää Gilmoren tyttöjä. Kunnon hömppäystä. 

I like that day. Day to remember.

Yöllä löysinkin huoneestani jonkun nobody papan. Jumpe, ei kenenkään kädet vaan voi näyttää tolta!

Tämäkin kuva, isompana vielä vakuuttavampi.

Tänään (sunnuntaina) mulla onkin terveempi olo kuin kertaakaan viiden päivän aikana, mutta nyt avovaimo on taas suhteellisen murrina. Ei hyvä. 

Olisin halunnut jatkaa siihen mihin eilen jäimme, mutta joudun varmaankin keksimään jotain muuta tekemistä, nyt kun Ihku kisukin on varmaan jo Valkeakoskella? Muuta jo Tampereelle takaisin ! 

En kestä enään.

Päivien lyriikat: 

"It's a quarter after one, I'm a little drunk. Said I wouldn't call but I lost all control and I need you now."

Kipeys.

Eilen oli jo huolestuttavasti sellainen olo, että oon tulossa kipeäksi ja tänään vielä pahemmin. Ehkä pitäisi jo sanoa, että olen kipeä, mutta en suostu myöntään sitä ennen kuin on kuumetta. Sitten olen kipeä.

Tänään piti kuitenkin skarpata ja suunnata veljen pojan syntymäpäiville. Hyvinhän se skarppaus onnistui, vaikkei lähde ääntäkään kunnolla. Linssin takana tuli vietettyä suurin osa ajasta, miksen enää edes ylläty?

 Mainitsin aikaisemmin, että ostettiin avovaimon kanssa suhteellisen heräteostoksena pyörä. Joten poika olikin aika otettu saamastaan lahjasta. Huristeli menemään sillä koko päivän. Älkää kysykö miksi sillä on jääkiekko kypärä päässä? En tiedä.

Ainiin mikä karkkilakko? 

Vauhti hirmu! Miksi musta tuntuu, että mun kummipoika tulee vihaamaan mua, kun tajuaa kuinka paljon mulla on kuvia siitä? Ittee ainakin hävettää aina katsoa kaikkia lapsuus kuvia, huh. Anteeksi jo etukäteen.

Tää herra omistaa maailman kivoimmat silmät! Nam. Miksi mulla pitää olla ruskeat? En tykkää.

Nyt kömmin tonne peiton alle, jos vaikka huomenna olis parempi olo. Töihinhän sitä täytyy joka tapauksessa lähteä. Tulkaa joku parantamaan mun nuha? En tykkää tästä yhtään. 

Tai pitäisiköhän osata rauhottua, että pystyisi paranemaan, jos ei olisi koko ajan menossa?

Lupasin kylläkin jo itselleni, että tää viikonloppu otetaan pitkästä aikaa kiltisti. Mutta nyt - unia.

Päivän kappale (Kiitos kaukaselle vaimolle koukutuksesta!): Cocorosie - By your side