Of moons, birds & monsters.


Tänään on ollut ihme päivä. Oon käynyt mun vaatekaappia läpi ja huomaan joka viidennen vaatteet kohdalla ajatellevani: "Oh how nice is this, when i buy this?" tai vastaavaa. Ja kyllä, oon ajatellut suurimman osan päivästä englanniksi, ja ehkä siksi mun tekeekin mieli kirjoittaa englanniksi. Liikaa Gilmoren tyttöjä.


Gilmoren tytöistä puheen ollen - järkytyin eilen, kun sain kuulla, että niitä onkin vain 7-tuotantokautta kahdeksan sijaan. Ja olen jo kuudennessa. Kuolema koittaa kohta, koska mulla ei oo sosiaalista elämää enää. Näköjään niitä vaiheita, kun jumitan kotona, koska en halua nähdä ketään ja kun haluan niin kukaan ei halua nähdä mua. Kuulostipas angstiselta, nyt mua naurattaa. Mutta siis - ei ole ensimmäinen kerta. 
Järkytyin eilen kyllä muutenkin. Pikemminkin häkellyin. Tai oikeastaan tajusin jotain, joka on ollu mun silmien edessä koko ajan, mutta vasta nyt näin sen - tai viimeinkin ymmärsin. So goodbye. Ehkä maailman hämmentävin olo, lopulta vain nauratti.


Oon siis tänään löytänyt kaikkea uutta meidän kodista. Tai siis, ne ei ole uusia, mutta mulle uusia, koska en oo koskaan aikasemmin huomannut niitä - tai tajunnut. Tajusin myös, että asun jossain oman pienen maailman sisällä. Tajuan kaikki asiat 1-2viikkoa myöhemmin kuin kukaan muu. 

Vähän sama, kun kuukausi muuton jälkeen tajusin asuvani poissa kotoa tai 3viikkoa syntymäpäivän jälkeen tajusin, ettei mun tarvitse pelätä baarien ovella. Hupsua. 


Rakastan tota mekkoa. Maailman söpöin, maailman lyhyin. Haluan kesän, lämpöö ja rannalle.

Haluan myös ulkomaille. Englantiin, Amerikkaan, Barceloonaan - oikeastaan ihan minne vain. Kauas täältä. Lämpimään, missä on uusia ihmisiä.  Avovaimo lähdetäänkö Australiaan?


Plus haluan unohtaa sen, että tämän päivän postaus tuntuu jotenkin todella seksistiseltä. Älkää kysykö miksi, tuntuu vain. Sekä yritän unohtaa sen, että tämä kone on täynnä jotain trance paskaa joka vainoaa mua. Vaikka Pendulumin Hold your color-albumi lähentelee rakkautta, en voi sietää uutta Immersionia.

Päivän lyriikat: "When I'm falling down will you pick me up again? When I'm too far gone. Will you take me out of here? When I'm blinded by the lights, when I can't see your face. Take me out of here." Kone on jostain syystä lähes väkisin soittanut kyseistä biisiä koko päivän. Ei, enkä yritä viitata lyriikoilla mihinkään tai keneenkään?

Ps. Hanna mun koneessa on vaaleenpunastakynsilakkaa!

5 kommenttia:

  1. Ihana toi i love music pikkupikkukupponen <3 :D ja hei "koska en halua nähdä ketään ja kun haluan niin kukaan ei halua nähdä mua." ----> minä haluan tulla teille kahville ens viikolla! muuten en nää sua koko kesänä ja ne ikkunatki jää pesemättä,,. :D p.s tuntuu vähä orvolta ku en oo nähny sua about kuukauteen. No ei ny ihan mut... onko mulla ikävä? :D pelottavaa.

    VastaaPoista
  2. piti viel laittaa et sitteku haluut nähä niin laita viestiä :) p.s mua hämää ku mun kesäloma ei tunnu kesälomalta.... vielä ainakaa.

    VastaaPoista
  3. Juu mullakin on kauhia ikävä jo nyt ): Tuntuu iha tyhmältä, jos ollaan koko kesä yhteydessä vaan blogien välityksellä! Pakko mennä kahville tai jotain! :):) Ehkä kyllä mielummin ei nyt vaan seuraavalla viikolla, koska oon saanu sillon palkan niin on ees hituc rahaa. Toivottavasti rahaboogie paranee kesällä ): !
    Ja rakastan tota kuppia myös. Nam. Ei mullakaan tunnu kesä kesälomalta, koska oon vaa murr-kipeenä. ja näytän kun olisin polttanu paukkua viikon putkeen. Silmätulehdus<3 elämäni rakkaus.

    VastaaPoista
  4. okei meikä tulee ens viikol <: hi. sulla on outo pitkä tauti! aaaaaah silmätuhduksen ihanuus (: PARANES!

    VastaaPoista
  5. Mäki hyppään messiin joskus ku kerkiää, nyt on vähä kiireellisempää aikaa ku tulee toi rippileiri eteen ja sit onki jo kohta juhannus (kissanpentu miuww) ja työt alkaa. Mut me ollaan varmaan menos yhel pienel kaveriporukal pelaan lasersotaa tos joskus ehkä mahdollisesti, nii haluutteko tulla messiin? nähtäs kans siinä samalla :)

    VastaaPoista