Wirefire ja murr.

Koulussa sain näytöt ohitse. Tai kaksi kolmesta näytöstä. Olen suhteellisen tyytyväinen. Jotenkin vaan niin mun tuuria, että ääninäytön aikana päättää tietokone hajota. Applen kone olis ollut parempi. 

Voin kertoa, että se on todella peloittavaa tehdä näyttöä yksin niin, että huoneessa ei ole ketään muuta kuin sinä ja kasa johtoja ja laitteita. Loppujen lopuksi - hyvin meni. Enkä onneksi kysynyt todella noloa kysymystä, jonka takia vaimo dissasi mua puoli tuntia. 

Ja videokuvaukset/editoinnin näyttö meni muuten hyvin, mutta 20sekunttia liian pitkä kuin saisi ja palautin sen n. tunnin myöhässä. Naurattaa vieläkin. Tosin sillon ei naurattanut. Viimenen viisi minuuttia aikaa jäljellä ja juoksen paniikissa pitkin luokkaa yrittäen sönköttää "wirefirejohto", Tomi katsoi minua pitkään, kun en meinannut saada sitä sanottua, se ei vain sovi mun suuhun. Yrittäkää ite sanoa se nopeasti monta kertaa putkeen feat ärrävika.

Vaihdoin taas aamulla vaatteet vähintään 6 kertaa ja sain juosta kouluun, koska en halunnut myöhästyä ja vihasin mun kenkiä. Haluaako joku puolet mun päättämättömyydestä?

Toinen mistä voisin luopua, tissit. Niistä saa ensimmäisenä nimensä huikkaava puolet. Ihku kisu, koska lähdetään Viroon? Oon aivan satavarma, että kuitenkin luet tätä - salaa.

Koulun jälkeen tein samoin kuin eilen. Laitoin mikroon kupillisen marjoja onnesta soikeana, kömmin 'sohvalle' katsomaan Dr. Philiä. Puolentoista tunnin päästä herään. Marjat pitkin poikin missä sattuu. Kyllä, maailman parhaat unen lahjat ja erityinen osaaminen häsläämisessä. Tosin olin niin kuollut ja murrina, ettei mikään ihme, että nukahdin.

Nyt katson Frendejä.

"Mene hänen takiaan!" - "En ymmärrä" - "Just be there for her" - "I still dosn't understand". Rakastan Joeyta. Hi. Oon samanalainen, ainakin rakastan yhtä paljon ruokaa.

Toka kuva; mua naurattaa. Teen ton ilmeen aina meidän hississä. Jännäilme, en tiedä mistä se oikeastaan tulee, mutta pidän ilmeilystä. Nyt se sitten vahingossa tallentui kameran syövereihin niin oli pakko julkaista se, etten ole ainut joka näkee painajaisia.

Melkein unohdin; anteeksi kaikille - oon ollut tosi murrina viimeiset 4-5 päivää. Vähän onnistunut taas stressaamaan koulujuttuja ym. niin kerääntyy äksyys ja jankkaus, vihaan näitä puoliani itsessäni, yli kaiken. Joten, I'm really sorry. Ja toinen anteeksi pyyntö; tämä on kauhea romaani.

Päivän kappale;

Nas - It ain't hard to tell. Räppipäissään mennyt taas tänään, c-walkkia ja siivousta.