Eilen oli jo huolestuttavasti sellainen olo, että oon tulossa kipeäksi ja tänään vielä pahemmin. Ehkä pitäisi jo sanoa, että olen kipeä, mutta en suostu myöntään sitä ennen kuin on kuumetta. Sitten olen kipeä.
Tänään piti kuitenkin skarpata ja suunnata veljen pojan syntymäpäiville. Hyvinhän se skarppaus onnistui, vaikkei lähde ääntäkään kunnolla. Linssin takana tuli vietettyä suurin osa ajasta, miksen enää edes ylläty?
Mainitsin aikaisemmin, että ostettiin avovaimon kanssa suhteellisen heräteostoksena pyörä. Joten poika olikin aika otettu saamastaan lahjasta. Huristeli menemään sillä koko päivän. Älkää kysykö miksi sillä on jääkiekko kypärä päässä? En tiedä.
Ainiin mikä karkkilakko?
Vauhti hirmu! Miksi musta tuntuu, että mun kummipoika tulee vihaamaan mua, kun tajuaa kuinka paljon mulla on kuvia siitä? Ittee ainakin hävettää aina katsoa kaikkia lapsuus kuvia, huh. Anteeksi jo etukäteen.
Tää herra omistaa maailman kivoimmat silmät! Nam. Miksi mulla pitää olla ruskeat? En tykkää.
Nyt kömmin tonne peiton alle, jos vaikka huomenna olis parempi olo. Töihinhän sitä täytyy joka tapauksessa lähteä. Tulkaa joku parantamaan mun nuha? En tykkää tästä yhtään.
Tai pitäisiköhän osata rauhottua, että pystyisi paranemaan, jos ei olisi koko ajan menossa?
Lupasin kylläkin jo itselleni, että tää viikonloppu otetaan pitkästä aikaa kiltisti. Mutta nyt - unia.
Päivän kappale (Kiitos kaukaselle vaimolle koukutuksesta!): Cocorosie - By your side
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti