Oloja! Voin kertoa. Ei sen puolesta, että se olisi johtunut eilisestä illasta. Melkein selvinpäinhän se loppujen lopuksi meni. Mutta jalat ja pää aivan älyttömän kipeänä. Varsinkin jalat. Muutama tuntihan siellä tuli tanssittua. Ekasta kuvasta sen verran, että mua nakersi suunnattomasti, kun en saanut aamulla kahvia ja jouduin tyytymään play-kahvijuomaan. Kahvi on mun ehdoton mukavuus, hajoan ilman sitä. Ja voisin melkein veikata, että puolet mun pään särystä johtuu siitä.
Tokasta kuvasta - mun varpaat. Jumpe! Mulla on muutenkin todella pikkupossu varpaat, namnam. Mutta tänään aamulla. Kyllä huomaa, että eilen oli tullut tampattua, koska ne muistutti enemmän rivistöltä kastematoja, kun varpaita. :-D Eli siis aivan älyttömän turvoksissa eilisen jäljiltä.
Eikä muutenkaan kroppa ihan täydessä terässä, koska nukuin yöni sellasessa pienessä sikiöasenossa sohvalla, ja aamulla Jutta toteaa Hannalle: "eikö toi muute oo vuodesohva". Thnks, arvostan.
Hmph, meidän kolmen kengät. Ne oli vielä valkoiset, kun illalla lähdettiin. Jutan oli uusimmat (kuvassa alhaalla oikealla) ja siksi ne näyttääkin noin hyvä kuntosilta ja siisteiltä, mutta mites noi mun kengät? Ylimmät siis. En tajua missä oon ryöminy edellisenä yönä, koska noi on aivan tuusan nuuskana? Niinkun jalatkin. Ei oo neiti ihan paikoillaan pysyny. Aamulla tajusin, miksi jossain vaiheessa illalla unohdin kriisin siitä, että mulla on valkoset kengät jalassa - koska ne ei ollut enää jossain vaiheessa valkoset vaan harmaat.
Kahden aikoihin päästiin aamuskarppauksen jälkeen liikenteeseen ja perus aamumätölle. Ja sen kyllä huomaa kuvistakin. Pitääkö mun Hanna kertoo, että toi alempi taidekuva on sun ottama?
Jostain kumman syystä en viiti laittaa kenestäkään tytöstä kuvia aamulta.
Krapula-aamun pelastus. Ollaan siinä rauhassa istumassa (koomaamassa) mäkkärissä, itellä ainakin sellaset jatkot pään sisällä ettei mitään järkee ja siinä samassa - nähään nää. Portaita alkaa yks kerrallaan kipuun about 25 ruotsia puhuvaan noin 8-11v hokipoikia, ja voitte kuvitella kuinka korkeelle se melutaso nousi? Ja vielä ruotsiks. Ei paljoo neitejä naurattanut sen jälkeen. Pää huusi hallelujaa.
Neljän aikoihin sitten siirryttin junaan ja kohti Tamperetta. Hannan kanssa nukuttiin koko junamatka ja ehkä sen takia se menikin yllättävän nopeaa. Jutan kommentti olikin: "tää matka kesti ikuisuuden".
Löysinkin taivaani, kun saavuin kotiin. Kävin suihkussa, keitin kahvia, muroja, mandariineja, valokuvia ja kömpiminen sänkyyn joka tuoksuu kivalta. Ei voi olla parempaa fiilistä näissä oloissa. Nyt kömmin nukkumaan ja huomenna palaillaan asioihin, jos vaikka olis pointtikuvia saanut jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti