Horros.

Olen ollut tänään jossain koomasuuden ja horroksen rajamaailmassa. Koko päivän tehnyt kauheasti mieli kuvailla kaikkea, mutta koska meidän asunto on tällä hetkellä kuin pomppin jäljiltä, en jaksa kuvailla täällä kauheasti. Ja sitten kun suunnistin kaupungilla pyörähtään, unohdin ottaa kameran muokaan.

Miksi tämä pieni kasvi näyttää niin kauhean heiveröiseltä? Ehkä vielä heikomman näköinen livenä, koska täällä on niin totaalinen kaaos. Avovaimo on selittänyt aivan innoissaan noista istuttamistaan kasveista, vaikka kuinka kauan, mutta näin tänään ensimmäistä kertaa, että ne oikeasti jopa kasvaa. Pitäis laittaa omaan huoneeseen kukkimaan, mutta en jaksa. 
Miksi en pidä kukkasista? Tästä on puhuttu jo aikasemmin, että varmaan oksentaisin, jos kuka tahansa poika/mies poikamies toisi mulle kukkia? Oli ajankohta tai syy mikä tahansa. En kestä. Ne ei vaan ole yhtään mun juttu.

Täytyy mainita eräästä aiheesta, josta löytyy näköjään myös vaimokkeen blogista. Luettiin koulussa ja myöhemmin luin myös yksin kotona muutaman anorektisen tytön blogia. Miten jonkun ajatusmaailma voi olla niin kieroutunut? Tiedän valittavani itsekin painosta ja ulkonäköpaineista, mutta en kuitenkaan laske kuinka monta lohkoperunaa olen syönyt päivän aikana tai puolen minuutin tarkkuudella kuinka kauan olen harrastanut urheilua. Enkä lisäile kuvia tytöistä, jotka ovat suurimmaksi osaksi pelkkää luuta ja nahkaa. Jos sellanen nainen olisi miesten unelma, niin eläisin mielummin yksin.
Rakastan ruokaa !

500 days of Summer. Loppupäivä menikin tämän parissa. Täytyy sanoa vaimon takia, että pitkään aikaan ehkä kivoiten kuvattu ja kerrottu elokuva. Tekotaiteellista paskaa, nättiä. Likey, kovasti.

Elokuvan katsomisen takia mulla onkin ehkä ollut koko ajan semmonen olo, että on sunnuntai. Silloin on yleensä tapana katsoa jokin pätkä ellei parikin. Varmaankin myös lantiollani olevat viisi pientä mustelmaa viittavat kovasti sunnuntaihin, harvemmin viikolla on moisia.

Lupasin itselleni, että huomisesta tulee hyvä päivä. Lupasin pitkästä aikaa ottaa tosissaan kuvia, eikä vain nopeita aamu räpellyksiä. Toivottavasti näkee vähän tyttöjäkin, tai varsinkin erästä neitiä alkaa taas olemaan jo ikävä. Muuta jo takaisin Tampereelle! Unohdin antaa sulle väli-infoo, mutta kaikki on ok! Oot kylläkin Virossa? Luulisin ainakin niin.  Salaa myös toivon näkeväni neidin, jotta saisin kaksi paria uusia kenkiä (maksua vastaan tottakai) ja alkaisin näyttämään jeesukselta. Huomenna siis ehkä luvassa parempaa postausta, ellei siirry lauantain puolelle - riippuen paljon siitä, miten olen kotona. Lauantaina sitten näkee pitkästä aikaa vanhoja yläasteen tuttuja, erään neidin syntymäpäivät tiedossa.

Päivän kappale: Lady Gaga - I like it rough. Namnamnamnam, vaimo oon rakastunut