Näytön paikka.

Aamulla herätessäni sadan tunnin kauneus uniltani (pettymykseksi en kuitenkaan herännyt prinssin suudelmaan niinkuin saduissa, kunnes tajusin etten voi itse pussata itseäni) suuntasin kouluun. Skarppi aivan hukassa ja kiinnostus nollassa. Aamulta ei tule kuvia juuri sen takia, että olin taas niin nätti kuin sika pienenä. Itseäkin heikkottaa, kun oon niin kaunis.

Puoli matkassa kouluun tajuankin, että tästä päivästä alkaen seuraavat neljä päivää onkin sitten näyttöjä. Joten siis joudun tottakai kameran eteen tai se on parilleni todella epäreilua. Tähän ei voi muuta sanoa kuin kliseisen: "nättiä".

Hyvinhän ne meni loppujen lopuksi. Pienen panikoinnin jälkeen iski kyllä laiskuus, eikä kiinnostus meinannut riittää kuvaamaan tarpeeksi materiaalia. Lopputuloksena itselläni on korkeintaan 5 minuuttia materiaalia, kun taas muilla on n. 30 minuuttia. Omasta materiaalistani parasta on Tomin heittämät C-walkit koulun pihassa, eikä niitäkään voi käyttää. Eivät liity aiheeseen.

Päivän kohokohta, nam. Onko joku muu huomannut, että mun "päivän kohokohdat" tai jotain sinne päin ovat nykyään melkein poikkeuksetta ruokaan/juomaan liittyviä? Tai melkein jokaisessa postauksessa on jonkun ruuan tai juoman kuva. Hih, pitää olla vähän pullea.

Toinen päivän kohokohta oli kyllä ehdottomasti aurinko! Aivan kesäolot. Lupasin, etten valita helteestä, mutta valitan siitä, että vihaan olla meillä sisällä. Meiltä joskus heränneet on varmaan huomannut, että tänne paistava aamuaurinko on maailman kuumin. Nyt sitten, kun aurinko paistaa kaksitoista tuntia päivässä niin tänne tukehtuu. Ja näytän koko päivän aivan Johanna Tukiaiselta.

Nää kaverit piti saada tänne, koska olivat viikonlopun aikana niin kovassa huudossa. Taitavat näkyä jopa muutamassa kuvassakin. Näin lyhyesti selitettynä: nuo pienet kaverit ovat "mukin merkitsijöitä", joilla siis voi helposti merkitä oman mukinsa esimerkiksi juhlissa jne. Tosin ne osoittautuivat aika kämäsiksi, koska eivät ikinä pysyneet lasissa ja tytöt saivatkin maailman suurimmat kikatukset: "määää tipuin lattialle". 

Jokainen neiti kyllä loppujen lopuksi löysi itsensä noista örkeistä. Itse olen tuo kalju suu auki oleva pikku mörkö. Näytän siltä harvinaisen usein. Suunnilleen toisen rivin ensimmäinen. Maatuneiti on sen yläpuolella oleva sininen iloinen otus, jonka kädet osottavat sivuilla innostuksesta. Jazzhands. Kuvaa hyvinkin paljon neitiä, varsinkin kun tämä innostuu selittämään jotain. Hanna on tuo keltainen otus, koska näyttää usein yhtä hukassa olevalta. Tiimihatun jälkeen hän kyllä vaihtui mustaan örkkiin, josta ei kuvassa saa mitään selvää, sillä on siis länkkärihattu päässään. Sannaa ei ole kuvassa, koska otus oli kuulemma vappuhumussa eksynyt Mariannen lompakkoon? Kertokaa joku tästä. Jutta oli pieni vaaleanpunainen pupun näköinen tapaus, ihan vain paidan värin takia. Punainen piru oli pitkän aikaa blenderissä kiinni, koska tiesimme sen koituvan illan kohtaloksi. Lopulta ilta koituikin blenderin kohtaloksi. Hih.

Jokainen voikin etsiä itsensä näiden joukosta.

Loppu päivä onkin mennyt näissä tunnelmissa. Todella koomainen päivä siis. Huolimatta siitä, että nukuin edellisenä yönä laittoman paljon. Mutta ei voi sanoa mitään kuin, että Twin Peaks on yksi maailman parhaista sarjoista, rakkautta.

Nyt prinssi hiljenee, katsellaan huomenna uudestaan! Tänään aikasin nukkumaan, jotta huomenna on skarppi editoinnissa. (Vaimo, en jaksa edes enää pyytää anteeksi, että on niin vähän kuvia).

Maanantain kappale: 

Nas - Street Dreams, karu luuppaus Sweet dreamsista, yks harvoista joka toimii kopioituna.