Viikonloppuja.

Hui, nyt on kyllä tullut laiminlyötyä blogia viikonlopun aikana ja pahasti.

Mitäköhän kertoisin? Tai mitäköhän muistaisin?

Perjantaina soitin mamille kriisipuhelun, että tulee hakemaan mut pois kotoa, kuolen tylsyyteen ja myöhemmin näin vähän eräitä neitejä, toista kyllä vain todella nopeasti, koska alkoi olla kiire kotiin avovaimon soitellessa perään. Perjantaina olikin vapaapäivä pitkästä aikaa, luxury. Sekä sain Ihku kisulta maailman söpöimmät kenkäparit ja nyt olen aivan rakastunut niihin. Älkää siis ihmetelkö, jos tästä lähtien näette minut keskustassa tai muualla näyttäen aivan jeesukselta, love those.

Lauantaina oli vanhan kaverin täysi-ikäisyyspäivä ja tottakai niitä piti käydä vähän juhlimassa. Ja tulihan siinä todella nopeasti pyörähdettyä erittäin mukavan hääparin häissä, hilpeissä tunnelmissa. Syntymäpäiväjuhlista sen verran, että oli kiva nähdä kaikkia vanhoja tuttuja pitkästä aikaa. En edes muista, koska oon osaa nähnyt viimeksi. Ja toisena mainittavan arvoisena asiana - olen tainnut illan aikana juosta liikaa portaita ylös ja alas, sekä kävellyt varpistaen, koska lauantain ja sunnuntain välisenä yönä sain kahdesti järkyttävän krampin pohkeeseen, ällöttävää. Jouduinkin vähän selittämään miksi pomppaan sadasosasekunnissa makaamasta pystyyn ja sanomaan sanoja, jotka eivät sovi tytön suuhun.

Sekä edelleen mua naurattaa eräs väärinkäsitys, jonka tytöt on näköjään saanut. Jos jaksaisin niin oikaisisin asian, mutta olen liian laiska. Jos he kuvittelevat sen olevan totta, niin .. Se taitaa olla heidän päänvaivansa. Tiedän kuitenkin, että Ihku kisu tuntee minut tarpeeksi hyvin? Tai ainakin pitäisi tuntea. No, i'm not that into him. I just wanted see some people. En voi kirjottaa tätä näin, koska nyt tulee toinen väärinkäsitys ja mua kikatuttaa, toivottavasti ihmiset eivät lue blogiani.

Meinasin sanoa, että näytän hassulta tuossa paidassa, enkä ikinä käytä sitä. Kunnes tajusin, että sehän on mulla nyttenkin päällä. Mutta - en käytä sitä koskaan ulos ovesta astuessani. Avovaimon paita kaikenlisäksi, hi.

Sunnuntaina olikin sitten äitienpäivä! Kuitenkin, kun näistä on ollut puhetta - niin itse annoin mamille lahjaksi avovaimon kanssa puoliksi penkin, jolla on kovasti tunnearvoa ja toivon, että mami tulee kikattamaan sillä istuessaan mökillä yhtä paljon kuin avovaimon kanssa kikatettiin, kun kannoimme sitä. Paremmin asiasta tietävät ehkä ymmärtävät mitä tarkoitan.

Sunnuntaina siis näki taas pikkuprinssiä, mutta koska olin lauantaina unohtanut kameran kotiin, en ikinä saanut kuvia pojasta. Myöhemmin kävimme muuten vain sukuloimassa ja olen erittäin huolestunut erään herran takia. Erittäin. Enemmän kuin koskaan ennen. Mutta nämä ovat niitä asioita, joista en halua puhua, ainakaan täällä. Ne tietää joiden tarvitseekin.

Myöhemmin illalla päätimmekin avovaimon kanssa jäädä mamille yöksi. Pelailemaan ja kikattelemaan. Tosin loppuillasta kahta naista ei enää paljon kikattanut, koska tajusivat, että omistan liian monta noitaa. Ei tästä sen enempää. Hi.

Tänään suunnistinkin kello 8:ksi kiireellä kouluun olettaen, että meillä alkaa tänään verkkomultimedian näytöt, mutta kun saavuin koululle - näin ei kuitenkaan ollut. Joten olin panikoinut aivan turhaan. Tajusin osaavani nuo asiat paremmin kuin luulinkaan, tai ainakin nyt on sellainen olo. Voi olla, että virallisena näyttöpäivänä olen aivan erimieltä asiasta.

Jaksoimme koulussa kello 12:sta asti, valitettavasti niin vähän. Suomeksi: jaksoimme odottaa kunnes saamme ruokaa ja sitten karkasimme vaimon kanssa meille kahville.

Nyt mulla onkin semmonen olo, että hän olisi juuri lähtenyt, vaikka todellisuudessa poistui jo kahden aikoihin. Kömmin siitä suoraan sadantunnin kauneusnunille ja juuri vasta heräsin. Joten ei mihkään ihme, jos olen möyhmöyh-kujalla.

Panikoin kauheasti tulevasta keskiviikosta, mutta kai se menee hyvin - vaiston varassa.

Pahoittelen kuvien puutetta (taas), koska tosiaan unohdin kameran kotiin lauantaina, vaikka sen olisi todellakin pitänyt olla mukana.

Ja koska en sunnuntaina päässyt tietokoneelle kirjoittamaan merkintää, tulee päivän kappale vähän myöhässä. Joten äitienpäivän kunniaksi jokaiselle äidille, varsinkin omalleni.

"Ain't a woman alive that could take my mama's place.

A poor single mother on welfare, tell me how ya did it?

There's no way I can pay you back,

but the plan is to show you that I understand.

Ya just workin with the scraps you was given

and mama made miracles every Thanksgivin.

And even though I act craaazy,

I gotta thank the Lord that you made me.

You never kept a secret, always stayed real.

And I appreciate, how you raised me

and all the extra love that you gave me.

You are appreciated,

sweet lady and dear mama".

 Tupac - Dear mama.

Tää olikin sitten mun äitienpäiväkortti, kun puhuttiin ettei kestetä niitä kliseitä, nää mä allekirjotan.